Katso myös: Solukko
Wikipedia
Katso artikkeli Solukko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

solukko (4-A)

  1. (biologia) kasveilla oleva samanlaisista tai samaa tehtävää toimittavista soluista koostuva kokonaisuus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsolukːo/
  • tavutus: so‧luk‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solukko solukot
genetiivi solukon solukoiden
solukoitten
solukkojen
partitiivi solukkoa solukkoja
solukoita
akkusatiivi solukko;
solukon
solukot
sisäpaikallissijat
inessiivi solukossa solukoissa
elatiivi solukosta solukoista
illatiivi solukkoon solukkoihin
solukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi solukolla solukoilla
ablatiivi solukolta solukoilta
allatiivi solukolle solukoille
muut sijamuodot
essiivi solukkona solukkoina
solukoina
translatiivi solukoksi solukoiksi
abessiivi solukotta solukoitta
instruktiivi solukoin
komitatiivi solukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soluko-
vahva vartalo solukko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

solu + -kko

Käännökset

muokkaa

Yhdyssanat

muokkaa

johtosolukko, kasvusolukko, rajoitussolukko, tukisolukko