Substantiivi

muokkaa

soluttautuja (10)

  1. henkilö, joka soluttautuu tai on soluttautunut johonkin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soluttautuja soluttautujat
genetiivi soluttautujan soluttautujien
(soluttautujain)
partitiivi soluttautujaa soluttautujia
akkusatiivi soluttautuja;
soluttautujan
soluttautujat
sisäpaikallissijat
inessiivi soluttautujassa soluttautujissa
elatiivi soluttautujasta soluttautujista
illatiivi soluttautujaan soluttautujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi soluttautujalla soluttautujilla
ablatiivi soluttautujalta soluttautujilta
allatiivi soluttautujalle soluttautujille
muut sijamuodot
essiivi soluttautujana soluttautujina
translatiivi soluttautujaksi soluttautujiksi
abessiivi soluttautujatta soluttautujitta
instruktiivi soluttautujin
komitatiivi soluttautujine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo soluttautuja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi soluttautua + johdin -ja

Käännökset

muokkaa