soluttautuja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasoluttautuja (10)
- henkilö, joka soluttautuu tai on soluttautunut johonkin
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | soluttautuja | soluttautujat |
genetiivi | soluttautujan | soluttautujien (soluttautujain) |
partitiivi | soluttautujaa | soluttautujia |
akkusatiivi | soluttautuja; soluttautujan |
soluttautujat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | soluttautujassa | soluttautujissa |
elatiivi | soluttautujasta | soluttautujista |
illatiivi | soluttautujaan | soluttautujiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | soluttautujalla | soluttautujilla |
ablatiivi | soluttautujalta | soluttautujilta |
allatiivi | soluttautujalle | soluttautujille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | soluttautujana | soluttautujina |
translatiivi | soluttautujaksi | soluttautujiksi |
abessiivi | soluttautujatta | soluttautujitta |
instruktiivi | – | soluttautujin |
komitatiivi | – | soluttautujine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | soluttautuja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaverbi soluttautua + johdin -ja
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka soluttautuu tai on soluttautunut johonkin
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |