soluttautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasoluttautuminen (38)
- teonnimi verbistä soluttautua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | soluttautuminen | soluttautumiset |
genetiivi | soluttautumisen | soluttautumisten soluttautumisien |
partitiivi | soluttautumista | soluttautumisia |
akkusatiivi | soluttautuminen; soluttautumisen |
soluttautumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | soluttautumisessa | soluttautumisissa |
elatiivi | soluttautumisesta | soluttautumisista |
illatiivi | soluttautumiseen | soluttautumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | soluttautumisella | soluttautumisilla |
ablatiivi | soluttautumiselta | soluttautumisilta |
allatiivi | soluttautumiselle | soluttautumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | soluttautumisena (soluttautumisna) |
soluttautumisina |
translatiivi | soluttautumiseksi | soluttautumisiksi |
abessiivi | soluttautumisetta | soluttautumisitta |
instruktiivi | – | soluttautumisin |
komitatiivi | – | soluttautumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | soluttautumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
soluttautumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi soluttautua + johdin -minen