Substantiivi

muokkaa

solutus (39)

  1. soluttaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsolut̪us/
  • tavutus: so‧lu‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi solutus solutukset
genetiivi solutuksen solutusten
solutuksien
partitiivi solutusta solutuksia
akkusatiivi solutus;
solutuksen
solutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi solutuksessa solutuksissa
elatiivi solutuksesta solutuksista
illatiivi solutukseen solutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi solutuksella solutuksilla
ablatiivi solutukselta solutuksilta
allatiivi solutukselle solutuksille
muut sijamuodot
essiivi solutuksena solutuksina
translatiivi solutukseksi solutuksiksi
abessiivi solutuksetta solutuksitta
instruktiivi solutuksin
komitatiivi solutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo solutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
solutus-

Etymologia

muokkaa

verbi soluttaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

solutustyö

Aiheesta muualla

muokkaa
  • solutus Kielitoimiston sanakirjassa