sopeutuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasopeutuminen (38)
- teonnimi verbistä sopeutua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sopeutuminen | sopeutumiset |
genetiivi | sopeutumisen | sopeutumisten sopeutumisien |
partitiivi | sopeutumista | sopeutumisia |
akkusatiivi | sopeutuminen; sopeutumisen |
sopeutumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sopeutumisessa | sopeutumisissa |
elatiivi | sopeutumisesta | sopeutumisista |
illatiivi | sopeutumiseen | sopeutumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sopeutumisella | sopeutumisilla |
ablatiivi | sopeutumiselta | sopeutumisilta |
allatiivi | sopeutumiselle | sopeutumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sopeutumisena (sopeutumisna) |
sopeutumisina |
translatiivi | sopeutumiseksi | sopeutumisiksi |
abessiivi | sopeutumisetta | sopeutumisitta |
instruktiivi | – | sopeutumisin |
komitatiivi | – | sopeutumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sopeutumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sopeutumis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sopeutuminen Tieteen termipankissa