sopivaisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasopivaisuus (40)
- se, että on sopivainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsopiˌʋɑi̯suːs/
- tavutus: so‧pi‧vai‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sopivaisuus | sopivaisuudet |
| genetiivi | sopivaisuuden | sopivaisuuksien |
| partitiivi | sopivaisuutta | sopivaisuuksia |
| akkusatiivi | sopivaisuus; sopivaisuuden |
sopivaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sopivaisuudessa | sopivaisuuksissa |
| elatiivi | sopivaisuudesta | sopivaisuuksista |
| illatiivi | sopivaisuuteen | sopivaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sopivaisuudella | sopivaisuuksilla |
| ablatiivi | sopivaisuudelta | sopivaisuuksilta |
| allatiivi | sopivaisuudelle | sopivaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sopivaisuutena | sopivaisuuksina |
| translatiivi | sopivaisuudeksi | sopivaisuuksiksi |
| abessiivi | sopivaisuudetta | sopivaisuuksitta |
| instruktiivi | – | sopivaisuuksin |
| komitatiivi | – | sopivaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sopivaisuude- | |
| vahva vartalo | sopivaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
sopivaisuut- | |
Etymologia
muokkaasanan sopivainen vartalosta sopivais- ja suffiksista -uus