sovitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasovitteleminen (38)
- teonnimi verbistä sovitella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sovitteleminen | sovittelemiset |
| genetiivi | sovittelemisen | sovittelemisten sovittelemisien |
| partitiivi | sovittelemista | sovittelemisia |
| akkusatiivi | sovitteleminen; sovittelemisen |
sovittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sovittelemisessa | sovittelemisissa |
| elatiivi | sovittelemisesta | sovittelemisista |
| illatiivi | sovittelemiseen | sovittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sovittelemisella | sovittelemisilla |
| ablatiivi | sovittelemiselta | sovittelemisilta |
| allatiivi | sovittelemiselle | sovittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sovittelemisena (sovittelemisna) |
sovittelemisina |
| translatiivi | sovittelemiseksi | sovittelemisiksi |
| abessiivi | sovittelemisetta | sovittelemisitta |
| instruktiivi | – | sovittelemisin |
| komitatiivi | – | sovittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sovittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sovittelemis- | |