spitaalinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
spitaalinen (38)
- sellainen, joka sairastaa spitaalia
Käännökset muokkaa
Substantiivi muokkaa
spitaalinen (38)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈspit̪ɑːˌlinen/
- tavutus: spi‧taa‧li‧nen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | spitaalinen | spitaaliset |
| genetiivi | spitaalisen | spitaalisten spitaalisien |
| partitiivi | spitaalista | spitaalisia |
| akkusatiivi | spitaalinen; spitaalisen |
spitaaliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | spitaalisessa | spitaalisissa |
| elatiivi | spitaalisesta | spitaalisista |
| illatiivi | spitaaliseen | spitaalisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | spitaalisella | spitaalisilla |
| ablatiivi | spitaaliselta | spitaalisilta |
| allatiivi | spitaaliselle | spitaalisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | spitaalisena (spitaalisna) |
spitaalisina |
| translatiivi | spitaaliseksi | spitaalisiksi |
| abessiivi | spitaalisetta | spitaalisitta |
| instruktiivi | – | spitaalisin |
| komitatiivi | – | spitaalisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | spitaalise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
spitaalis- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- spitaalinen Kielitoimiston sanakirjassa