Substantiivi

muokkaa

spurtti (5-C)

  1. (arkikieltä) lyhytaikainen tavallista nopeampi juokseminen; kiri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi spurtti spurtit
genetiivi spurtin spurttien
(spurttein)
partitiivi spurttia spurtteja
akkusatiivi spurtti;
spurtin
spurtit
sisäpaikallissijat
inessiivi spurtissa spurteissa
elatiivi spurtista spurteista
illatiivi spurttiin spurtteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi spurtilla spurteilla
ablatiivi spurtilta spurteilta
allatiivi spurtille spurteille
muut sijamuodot
essiivi spurttina spurtteina
translatiivi spurtiksi spurteiksi
abessiivi spurtitta spurteitta
instruktiivi spurtein
komitatiivi spurtteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo spurti-
vahva vartalo spurtti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta spurt < englannin sanasta spurt[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Sanueen sanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • spurtti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. spurtti.