Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

stabiilius (40)[1]

  1. se, että on stabiili

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈst̪ɑbiːˌlius/ tai /ˈst̪ɑbiːliu̯s/
  • tavutus: sta‧bii‧li‧us / sta‧bii‧lius

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi stabiilius stabiiliudet
genetiivi stabiiliuden stabiiliuksien
partitiivi stabiiliutta stabiiliuksia
akkusatiivi stabiilius;
stabiiliuden
stabiiliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi stabiiliudessa stabiiliuksissa
elatiivi stabiiliudesta stabiiliuksista
illatiivi stabiiliuteen stabiiliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi stabiiliudella stabiiliuksilla
ablatiivi stabiiliudelta stabiiliuksilta
allatiivi stabiiliudelle stabiiliuksille
muut sijamuodot
essiivi stabiiliutena stabiiliuksina
translatiivi stabiiliudeksi stabiiliuksiksi
abessiivi stabiiliudetta stabiiliuksitta
instruktiivi stabiiliuksin
komitatiivi stabiiliuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo stabiiliude-
vahva vartalo stabiiliute-
konsonantti-
vartalo
stabiiliut-

Etymologia muokkaa

sanan stabiili vartalosta stabiili- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40