stabiloiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaastabiloiminen (38)
- teonnimi verbistä stabiloida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | stabiloiminen | stabiloimiset |
genetiivi | stabiloimisen | stabiloimisten stabiloimisien |
partitiivi | stabiloimista | stabiloimisia |
akkusatiivi | stabiloiminen; stabiloimisen |
stabiloimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | stabiloimisessa | stabiloimisissa |
elatiivi | stabiloimisesta | stabiloimisista |
illatiivi | stabiloimiseen | stabiloimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | stabiloimisella | stabiloimisilla |
ablatiivi | stabiloimiselta | stabiloimisilta |
allatiivi | stabiloimiselle | stabiloimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | stabiloimisena (stabiloimisna) |
stabiloimisina |
translatiivi | stabiloimiseksi | stabiloimisiksi |
abessiivi | stabiloimisetta | stabiloimisitta |
instruktiivi | – | stabiloimisin |
komitatiivi | – | stabiloimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | stabiloimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
stabiloimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi stabiloida + johdin -minen