Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

stabilointi (5-J)

  1. stabiloiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈst̪ɑbiˌloi̯nt̪i/
  • tavutus: sta‧bi‧loin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi stabilointi stabiloinnit
genetiivi stabiloinnin stabilointien
(stabilointein)
partitiivi stabilointia stabilointeja
akkusatiivi stabilointi;
stabiloinnin
stabiloinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi stabiloinnissa stabiloinneissa
elatiivi stabiloinnista stabiloinneista
illatiivi stabilointiin stabilointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi stabiloinnilla stabiloinneilla
ablatiivi stabiloinnilta stabiloinneilta
allatiivi stabiloinnille stabiloinneille
muut sijamuodot
essiivi stabilointina stabilointeina
translatiivi stabiloinniksi stabiloinneiksi
abessiivi stabiloinnitta stabiloinneitta
instruktiivi stabiloinnein
komitatiivi stabilointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo stabiloinni-
vahva vartalo stabilointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa