stabilointi

Suomi

Substantiivi

stabilointi (5-J)

stabiloiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈst̪ɑbiˌloi̯nt̪i/
tavutus: sta‧bi‧loin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	stabilointi	stabiloinnit
genetiivi	stabiloinnin	stabilointien (stabilointein)
partitiivi	stabilointia	stabilointeja
akkusatiivi	stabilointi; stabiloinnin	stabiloinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	stabiloinnissa	stabiloinneissa
elatiivi	stabiloinnista	stabiloinneista
illatiivi	stabilointiin	stabilointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	stabiloinnilla	stabiloinneilla
ablatiivi	stabiloinnilta	stabiloinneilta
allatiivi	stabiloinnille	stabiloinneille
muut sijamuodot
essiivi	stabilointina	stabilointeina
translatiivi	stabiloinniksi	stabiloinneiksi
abessiivi	stabiloinnitta	stabiloinneitta
instruktiivi	–	stabiloinnein
komitatiivi	–	stabilointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	stabiloinni-
vahva vartalo	stabilointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi stabiloida (vartalo stabiloi-) + johdin -nti

Käännökset

1. stabiloiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

stabilointi Kielitoimiston sanakirjassa
stabilointi Tieteen termipankissa