statuutti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈst̪ɑt̪uːt̪ːi/
- tavutus: sta‧tuut‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | statuutti | statuutit |
genetiivi | statuutin | statuuttien (statuuttein) |
partitiivi | statuuttia | statuutteja |
akkusatiivi | statuutti; statuutin |
statuutit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | statuutissa | statuuteissa |
elatiivi | statuutista | statuuteista |
illatiivi | statuuttiin | statuutteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | statuutilla | statuuteilla |
ablatiivi | statuutilta | statuuteilta |
allatiivi | statuutille | statuuteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | statuuttina | statuutteina |
translatiivi | statuutiksi | statuuteiksi |
abessiivi | statuutitta | statuuteitta |
instruktiivi | – | statuutein |
komitatiivi | – | statuutteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | statuuti- | |
vahva vartalo | statuutti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. sääntö
|
Aiheesta muualla muokkaa
- statuutti Kielitoimiston sanakirjassa