Wikipedia
Katso artikkeli Stereo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

stereo (3)

  1. stereoääni, kahden kanavan käyttö äänentoistossa, ja sitä hyödyntävät laitteet ja tuotteet

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈst̪ereo/
  • tavutus: ste‧re‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi stereo stereot
genetiivi stereon stereoiden
stereoitten
partitiivi stereota stereoita
akkusatiivi stereo;
stereon
stereot
sisäpaikallissijat
inessiivi stereossa stereoissa
elatiivi stereosta stereoista
illatiivi stereoon stereoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi stereolla stereoilla
ablatiivi stereolta stereoilta
allatiivi stereolle stereoille
muut sijamuodot
essiivi stereona stereoina
translatiivi stereoksi stereoiksi
abessiivi stereotta stereoitta
instruktiivi stereoin
komitatiivi stereoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo stereo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • stereo Kielitoimiston sanakirjassa