SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

stressi (5)

  1. (fysiologia) yksilössä muodostuva henkinen vaste ulkoisiin vaikutuksiin ja niiden muodostamaan uhkaan, stressivaikutus
    Stressi on fysiologinen suojakeino psyykkiseen paineeseen.
    Stressi voi aiheuttaa ihmiseen havaittavia fysiologisia muutoksia.
  2. yksilöön ulkoisten syiden seurauksena kohdistuva ja tämän kokema uhka
    Nyt tämä stressi alkaa käydä sietämättömäksi.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈst̪re̞sːi/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi stressi stressit
genetiivi stressin stressien
(stressein)
partitiivi stressiä stressejä
akkusatiivi stressi;
stressin
stressit
sisäpaikallissijat
inessiivi stressissä stresseissä
elatiivi stressistä stresseistä
illatiivi stressiin stresseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi stressillä stresseillä
ablatiivi stressiltä stresseiltä
allatiivi stressille stresseille
muut sijamuodot
essiivi stressinä stresseinä
translatiivi stressiksi stresseiksi
abessiivi stressittä stresseittä
instruktiivi stressein
komitatiivi stresseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo stressi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

englantilainen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

stressihormoni, stressilelu, stressiloma, stressioire, stressisairaus, stressitilanne

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.