sublimoituminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
sublimoituminen (38)
- (fysiikka) aineen olomuodonmuutos suoraan kiinteästä kaasuksi ilman nestemäistä välitilaa
- Sublimoitumisen vaikutuksesta pyykkejä voidaan kuivata ulkona pakkasessa.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sublimoituminen | sublimoitumiset |
genetiivi | sublimoitumisen | sublimoitumisten sublimoitumisien |
partitiivi | sublimoitumista | sublimoitumisia |
akkusatiivi | sublimoituminen; sublimoitumisen |
sublimoitumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sublimoitumisessa | sublimoitumisissa |
elatiivi | sublimoitumisesta | sublimoitumisista |
illatiivi | sublimoitumiseen | sublimoitumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sublimoitumisella | sublimoitumisilla |
ablatiivi | sublimoitumiselta | sublimoitumisilta |
allatiivi | sublimoitumiselle | sublimoitumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sublimoitumisena (sublimoitumisna) |
sublimoitumisina |
translatiivi | sublimoitumiseksi | sublimoitumisiksi |
abessiivi | sublimoitumisetta | sublimoitumisitta |
instruktiivi | – | sublimoitumisin |
komitatiivi | – | sublimoitumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sublimoitumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sublimoitumis- |
Etymologia muokkaa
- sublimoitua-verbistä muodostettu teonnimi
Käännökset muokkaa
1. aineen olomuodonmuutos suoraan kiinteästä kaasuksi ilman nestemäistä välitilaa
|
|
Verbi muokkaa
sublimoituminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä sublimoitua