Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sublimoituminen (38)

  1. (fysiikka) aineen olomuodonmuutos suoraan kiinteästä kaasuksi ilman nestemäistä välitilaa
    Sublimoitumisen vaikutuksesta pyykkejä voidaan kuivata ulkona pakkasessa.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sublimoituminen sublimoitumiset
genetiivi sublimoitumisen sublimoitumisten
sublimoitumisien
partitiivi sublimoitumista sublimoitumisia
akkusatiivi sublimoituminen;
sublimoitumisen
sublimoitumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi sublimoitumisessa sublimoitumisissa
elatiivi sublimoitumisesta sublimoitumisista
illatiivi sublimoitumiseen sublimoitumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sublimoitumisella sublimoitumisilla
ablatiivi sublimoitumiselta sublimoitumisilta
allatiivi sublimoitumiselle sublimoitumisille
muut sijamuodot
essiivi sublimoitumisena
(sublimoitumisna)
sublimoitumisina
translatiivi sublimoitumiseksi sublimoitumisiksi
abessiivi sublimoitumisetta sublimoitumisitta
instruktiivi sublimoitumisin
komitatiivi sublimoitumisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sublimoitumise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sublimoitumis-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Verbi muokkaa

sublimoituminen

  1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä sublimoitua