Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

substituutti (5-C)[1]

  1. (taloustiede) tietyn hyödykkeen korvike, kun sen hinta nousee suhteessa muihin hyödykkeisiin (substituutio on harvoin täydellinen)
    Bussi on henkilöauton substituutti.
    Maakaasu on lämmitysöljyn substituutti.
    Riisi on vehnän substituutti.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsubst̪iˌt̪uːt̪ːi/
  • tavutus: subs‧ti‧tuut‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi substituutti substituutit
genetiivi substituutin substituuttien
(substituuttein)
partitiivi substituuttia substituutteja
akkusatiivi substituutti;
substituutin
substituutit
sisäpaikallissijat
inessiivi substituutissa substituuteissa
elatiivi substituutista substituuteista
illatiivi substituuttiin substituutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi substituutilla substituuteilla
ablatiivi substituutilta substituuteilta
allatiivi substituutille substituuteille
muut sijamuodot
essiivi substituuttina substituutteina
translatiivi substituutiksi substituuteiksi
abessiivi substituutitta substituuteitta
instruktiivi substituutein
komitatiivi substituutteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo substituuti-
vahva vartalo substituutti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C