Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suhahdus (39)

  1. suhahtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuhɑhdus/
  • tavutus: su‧hah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suhahdus suhahdukset
genetiivi suhahduksen suhahdusten
suhahduksien
partitiivi suhahdusta suhahduksia
akkusatiivi suhahdus;
suhahduksen
suhahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi suhahduksessa suhahduksissa
elatiivi suhahduksesta suhahduksista
illatiivi suhahdukseen suhahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suhahduksella suhahduksilla
ablatiivi suhahdukselta suhahduksilta
allatiivi suhahdukselle suhahduksille
muut sijamuodot
essiivi suhahduksena suhahduksina
translatiivi suhahdukseksi suhahduksiksi
abessiivi suhahduksetta suhahduksitta
instruktiivi suhahduksin
komitatiivi suhahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suhahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suhahdus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä suhahtaa (suhahd- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa