Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suhditus (39)

  1. suhdittaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuhdit̪us/
  • tavutus: suh‧di‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suhditus suhditukset
genetiivi suhdituksen suhditusten
suhdituksien
partitiivi suhditusta suhdituksia
akkusatiivi suhditus;
suhdituksen
suhditukset
sisäpaikallissijat
inessiivi suhdituksessa suhdituksissa
elatiivi suhdituksesta suhdituksista
illatiivi suhditukseen suhdituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suhdituksella suhdituksilla
ablatiivi suhditukselta suhdituksilta
allatiivi suhditukselle suhdituksille
muut sijamuodot
essiivi suhdituksena suhdituksina
translatiivi suhditukseksi suhdituksiksi
abessiivi suhdituksetta suhdituksitta
instruktiivi suhdituksin
komitatiivi suhdituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suhditukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suhditus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä suhdittaa (suhdit- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa