suhteuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuhteuttaminen (38)
- teonnimi verbistä suhteuttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suhteuttaminen | suhteuttamiset |
genetiivi | suhteuttamisen | suhteuttamisten suhteuttamisien |
partitiivi | suhteuttamista | suhteuttamisia |
akkusatiivi | suhteuttaminen; suhteuttamisen |
suhteuttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suhteuttamisessa | suhteuttamisissa |
elatiivi | suhteuttamisesta | suhteuttamisista |
illatiivi | suhteuttamiseen | suhteuttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suhteuttamisella | suhteuttamisilla |
ablatiivi | suhteuttamiselta | suhteuttamisilta |
allatiivi | suhteuttamiselle | suhteuttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suhteuttamisena (suhteuttamisna) |
suhteuttamisina |
translatiivi | suhteuttamiseksi | suhteuttamisiksi |
abessiivi | suhteuttamisetta | suhteuttamisitta |
instruktiivi | – | suhteuttamisin |
komitatiivi | – | suhteuttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | suhteuttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
suhteuttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi suhteuttaa + johdin -minen