sujuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasujuminen (38)
- teonnimi verbistä sujua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sujuminen | sujumiset |
| genetiivi | sujumisen | sujumisten sujumisien |
| partitiivi | sujumista | sujumisia |
| akkusatiivi | sujuminen; sujumisen |
sujumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sujumisessa | sujumisissa |
| elatiivi | sujumisesta | sujumisista |
| illatiivi | sujumiseen | sujumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sujumisella | sujumisilla |
| ablatiivi | sujumiselta | sujumisilta |
| allatiivi | sujumiselle | sujumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sujumisena (sujumisna) |
sujumisina |
| translatiivi | sujumiseksi | sujumisiksi |
| abessiivi | sujumisetta | sujumisitta |
| instruktiivi | – | sujumisin |
| komitatiivi | – | sujumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sujumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sujumis- | |