Wikipedia
Katso artikkeli Sukellus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

sukellus (39)[1]

  1. meneminen veden alle (myös kuvaannollisesti)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsukelːus/
  • tavutus: su‧kel‧lus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sukellus sukellukset
genetiivi sukelluksen sukellusten
sukelluksien
partitiivi sukellusta sukelluksia
akkusatiivi sukellus;
sukelluksen
sukellukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sukelluksessa sukelluksissa
elatiivi sukelluksesta sukelluksista
illatiivi sukellukseen sukelluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sukelluksella sukelluksilla
ablatiivi sukellukselta sukelluksilta
allatiivi sukellukselle sukelluksille
muut sijamuodot
essiivi sukelluksena sukelluksina
translatiivi sukellukseksi sukelluksiksi
abessiivi sukelluksetta sukelluksitta
instruktiivi sukelluksin
komitatiivi sukelluksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sukellukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sukellus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

sukellusalus, sukelluskalastus, sukelluskello, sukelluskypärä, sukellusnaamari, sukelluspuku, sukellusrobotti, sukellussuunnistus, sukellusvaruste, sukellusvene, syvyyssukellus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39