sukelteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasukelteleminen (38)
- teonnimi verbistä sukellella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sukelteleminen | sukeltelemiset |
genetiivi | sukeltelemisen | sukeltelemisten sukeltelemisien |
partitiivi | sukeltelemista | sukeltelemisia |
akkusatiivi | sukelteleminen; sukeltelemisen |
sukeltelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sukeltelemisessa | sukeltelemisissa |
elatiivi | sukeltelemisesta | sukeltelemisista |
illatiivi | sukeltelemiseen | sukeltelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sukeltelemisella | sukeltelemisilla |
ablatiivi | sukeltelemiselta | sukeltelemisilta |
allatiivi | sukeltelemiselle | sukeltelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sukeltelemisena (sukeltelemisna) |
sukeltelemisina |
translatiivi | sukeltelemiseksi | sukeltelemisiksi |
abessiivi | sukeltelemisetta | sukeltelemisitta |
instruktiivi | – | sukeltelemisin |
komitatiivi | – | sukeltelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sukeltelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sukeltelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi sukellella + johdin -minen