suksiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuksiminen (38)
- teonnimi verbistä suksia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suksiminen | suksimiset |
| genetiivi | suksimisen | suksimisten suksimisien |
| partitiivi | suksimista | suksimisia |
| akkusatiivi | suksiminen; suksimisen |
suksimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suksimisessa | suksimisissa |
| elatiivi | suksimisesta | suksimisista |
| illatiivi | suksimiseen | suksimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suksimisella | suksimisilla |
| ablatiivi | suksimiselta | suksimisilta |
| allatiivi | suksimiselle | suksimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suksimisena (suksimisna) |
suksimisina |
| translatiivi | suksimiseksi | suksimisiksi |
| abessiivi | suksimisetta | suksimisitta |
| instruktiivi | – | suksimisin |
| komitatiivi | – | suksimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suksimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suksimis- | |