sukupuolittuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasukupuolittuminen (38)
- teonnimi verbistä sukupuolittua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sukupuolittuminen | sukupuolittumiset |
| genetiivi | sukupuolittumisen | sukupuolittumisten sukupuolittumisien |
| partitiivi | sukupuolittumista | sukupuolittumisia |
| akkusatiivi | sukupuolittuminen; sukupuolittumisen |
sukupuolittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sukupuolittumisessa | sukupuolittumisissa |
| elatiivi | sukupuolittumisesta | sukupuolittumisista |
| illatiivi | sukupuolittumiseen | sukupuolittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sukupuolittumisella | sukupuolittumisilla |
| ablatiivi | sukupuolittumiselta | sukupuolittumisilta |
| allatiivi | sukupuolittumiselle | sukupuolittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sukupuolittumisena (sukupuolittumisna) |
sukupuolittumisina |
| translatiivi | sukupuolittumiseksi | sukupuolittumisiksi |
| abessiivi | sukupuolittumisetta | sukupuolittumisitta |
| instruktiivi | – | sukupuolittumisin |
| komitatiivi | – | sukupuolittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sukupuolittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sukupuolittumis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi sukupuolittua + johdin -minen