sukurutsa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- läheisten sukulaisten välinen sukupuoliyhteys, Suomen rikoslaissa kielletty
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsukuˌrut̪sɑ/
- tavutus: su‧ku‧rut‧sa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sukurutsa | sukurutsat |
genetiivi | sukurutsan | sukurutsien (sukurutsain) |
partitiivi | sukurutsaa | sukurutsia |
akkusatiivi | sukurutsa; sukurutsan |
sukurutsat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sukurutsassa | sukurutsissa |
elatiivi | sukurutsasta | sukurutsista |
illatiivi | sukurutsaan | sukurutsiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sukurutsalla | sukurutsilla |
ablatiivi | sukurutsalta | sukurutsilta |
allatiivi | sukurutsalle | sukurutsille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sukurutsana | sukurutsina |
translatiivi | sukurutsaksi | sukurutsiksi |
abessiivi | sukurutsatta | sukurutsitta |
instruktiivi | – | sukurutsin |
komitatiivi | – | sukurutsine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sukurutsa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista suku ja rutsa
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: sukurutsainen
Aiheesta muualla
muokkaa- sukurutsa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10