Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sukurutsa (10)[1]

  1. läheisten sukulaisten välinen sukupuoliyhteys, Suomen rikoslaissa kielletty

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsukuˌrut̪sɑ/
  • tavutus: su‧ku‧rut‧sa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sukurutsa sukurutsat
genetiivi sukurutsan sukurutsien
(sukurutsain)
partitiivi sukurutsaa sukurutsia
akkusatiivi sukurutsa;
sukurutsan
sukurutsat
sisäpaikallissijat
inessiivi sukurutsassa sukurutsissa
elatiivi sukurutsasta sukurutsista
illatiivi sukurutsaan sukurutsiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sukurutsalla sukurutsilla
ablatiivi sukurutsalta sukurutsilta
allatiivi sukurutsalle sukurutsille
muut sijamuodot
essiivi sukurutsana sukurutsina
translatiivi sukurutsaksi sukurutsiksi
abessiivi sukurutsatta sukurutsitta
instruktiivi sukurutsin
komitatiivi sukurutsine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sukurutsa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista suku ja rutsa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10