Substantiivi

muokkaa

sukurutsa (10)[1]

  1. läheisten sukulaisten välinen sukupuoliyhteys, Suomen rikoslaissa kielletty

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsukuˌrut̪sɑ/
  • tavutus: su‧ku‧rut‧sa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sukurutsa sukurutsat
genetiivi sukurutsan sukurutsien
(sukurutsain)
partitiivi sukurutsaa sukurutsia
akkusatiivi sukurutsa;
sukurutsan
sukurutsat
sisäpaikallissijat
inessiivi sukurutsassa sukurutsissa
elatiivi sukurutsasta sukurutsista
illatiivi sukurutsaan sukurutsiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sukurutsalla sukurutsilla
ablatiivi sukurutsalta sukurutsilta
allatiivi sukurutsalle sukurutsille
muut sijamuodot
essiivi sukurutsana sukurutsina
translatiivi sukurutsaksi sukurutsiksi
abessiivi sukurutsatta sukurutsitta
instruktiivi sukurutsin
komitatiivi sukurutsine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sukurutsa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista suku ja rutsa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10