sullominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasullominen (38)
- teonnimi verbistä sulloa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sullominen | sullomiset |
genetiivi | sullomisen | sullomisten sullomisien |
partitiivi | sullomista | sullomisia |
akkusatiivi | sullominen; sullomisen |
sullomiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sullomisessa | sullomisissa |
elatiivi | sullomisesta | sullomisista |
illatiivi | sullomiseen | sullomisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sullomisella | sullomisilla |
ablatiivi | sullomiselta | sullomisilta |
allatiivi | sullomiselle | sullomisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sullomisena (sullomisna) |
sullomisina |
translatiivi | sullomiseksi | sullomisiksi |
abessiivi | sullomisetta | sullomisitta |
instruktiivi | – | sullomisin |
komitatiivi | – | sullomisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sullomise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sullomis- |