sumeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasumeileminen (38)
- teonnimi verbistä sumeilla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sumeileminen | sumeilemiset |
genetiivi | sumeilemisen | sumeilemisten sumeilemisien |
partitiivi | sumeilemista | sumeilemisia |
akkusatiivi | sumeileminen; sumeilemisen |
sumeilemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sumeilemisessa | sumeilemisissa |
elatiivi | sumeilemisesta | sumeilemisista |
illatiivi | sumeilemiseen | sumeilemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sumeilemisella | sumeilemisilla |
ablatiivi | sumeilemiselta | sumeilemisilta |
allatiivi | sumeilemiselle | sumeilemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sumeilemisena (sumeilemisna) |
sumeilemisina |
translatiivi | sumeilemiseksi | sumeilemisiksi |
abessiivi | sumeilemisetta | sumeilemisitta |
instruktiivi | – | sumeilemisin |
komitatiivi | – | sumeilemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sumeilemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sumeilemis- |