Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

summeri (6)[1]

  1. merkkiäänen antava laite, monesti läpitunkeva- ja kovaääninen
    Ovikelloon kuuluu summeri, joka antaa äänen napin painalluksesta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsumːeri/
  • tavutus: sum‧me‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi summeri summerit
genetiivi summerin summerien
summereiden
summereitten
partitiivi summeria summereita
summereja
akkusatiivi summeri;
summerin
summerit
sisäpaikallissijat
inessiivi summerissa summereissa
elatiivi summerista summereista
illatiivi summeriin summereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi summerilla summereilla
ablatiivi summerilta summereilta
allatiivi summerille summereille
muut sijamuodot
essiivi summerina summereina
translatiivi summeriksi summereiksi
abessiivi summeritta summereitta
instruktiivi summerein
komitatiivi summereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo summeri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ovisummeri

Aiheesta muualla muokkaa

  • summeri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6