Substantiivi

muokkaa

sumutin (33-C)

  1. laite, joka muuttaa nesteen sumun kaltaiseksi aerosoliksi ja levittää sen haluttuun suuntaan

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsumut̪in/
  • tavutus: su‧mu‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sumutin sumuttimet
genetiivi sumuttimen sumuttimien
sumutinten
partitiivi sumutinta sumuttimia
akkusatiivi sumutin;
sumuttimen
sumuttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi sumuttimessa sumuttimissa
elatiivi sumuttimesta sumuttimista
illatiivi sumuttimeen sumuttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumuttimella sumuttimilla
ablatiivi sumuttimelta sumuttimilta
allatiivi sumuttimelle sumuttimille
muut sijamuodot
essiivi sumuttimena
(sumutinna)
sumuttimina
translatiivi sumuttimeksi sumuttimiksi
abessiivi sumuttimetta sumuttimitta
instruktiivi sumuttimin
komitatiivi sumuttimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sumuttime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sumutin-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa

sumutin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä sumuttaa