Suomi muokkaa

 
Suoli

Substantiivi muokkaa

suoli (26)

  1. (elimistö) ruoansulatuskanavan osa
    Ihmisen suoli alkaa mahaportista.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuo̯li/
  • tavutus: suo‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoli suolet
genetiivi suolen suolten
suolien
partitiivi suolta suolia
akkusatiivi suoli;
suolen
suolet
sisäpaikallissijat
inessiivi suolessa suolissa
elatiivi suolesta suolista
illatiivi suoleen suoliin
ulkopaikallissijat
adessiivi suolella suolilla
ablatiivi suolelta suolilta
allatiivi suolelle suolille
muut sijamuodot
essiivi suolena suolina
translatiivi suoleksi suoliksi
abessiivi suoletta suolitta
instruktiivi suolin
komitatiivi suoline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suole-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suol-

Etymologia muokkaa

Mahdollisesti suomalais-ugrilaiseen kantakieleen omaksuttu indoeurooppalaisen kantakielen (tai sille läheisen kielimuodon) antama lainasana.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

luonnonsuoli, ohutsuoli, paksusuoli, peräsuoli, pohjukaissuoli, sigmasuoli, suolenkiertymä, suolenkurouma, suolenmutka, suolenpätkä, suolenseinämä, suolensisältö, suolentoiminta, suolentukkeuma, suolentuppeuma, suolentähystys, suoliavanne, suolikaasu, suolikasvain, suolilanka, suolilieve, suoliluu, suolineste, suolinukka, suolirauhanen, suolisolmu, suolitukos, suolitulehdus, sykkyräsuoli, tekosuoli, tyhjäsuoli, umpisuoli, vemmelsuoli, viemärisuoli, yhteissuoli

Aiheesta muualla muokkaa

  • suoli Kielitoimiston sanakirjassa
  • suoli Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Pohjoissaame muokkaa

Verbi muokkaa

suoli

  1. rinnakkaismuoto sanasta suollit

Viitteet muokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)