suorakulmain
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuorakulmain (33)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsuo̯rɑˌkulmɑi̯n/
- tavutus: suo‧ra‧kul‧main
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suorakulmain | suorakulmaimet |
| genetiivi | suorakulmaimen | suorakulmaimien suorakulmainten |
| partitiivi | suorakulmainta | suorakulmaimia |
| akkusatiivi | suorakulmain; suorakulmaimen |
suorakulmaimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suorakulmaimessa | suorakulmaimissa |
| elatiivi | suorakulmaimesta | suorakulmaimista |
| illatiivi | suorakulmaimeen | suorakulmaimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suorakulmaimella | suorakulmaimilla |
| ablatiivi | suorakulmaimelta | suorakulmaimilta |
| allatiivi | suorakulmaimelle | suorakulmaimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suorakulmaimena (suorakulmainna) |
suorakulmaimina |
| translatiivi | suorakulmaimeksi | suorakulmaimiksi |
| abessiivi | suorakulmaimetta | suorakulmaimitta |
| instruktiivi | – | suorakulmaimin |
| komitatiivi | – | suorakulmaimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suorakulmaime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suorakulmain- | |