suoriminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuoriminen (38)
- teonnimi verbistä suoria
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suoriminen | suorimiset |
| genetiivi | suorimisen | suorimisten suorimisien |
| partitiivi | suorimista | suorimisia |
| akkusatiivi | suoriminen; suorimisen |
suorimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suorimisessa | suorimisissa |
| elatiivi | suorimisesta | suorimisista |
| illatiivi | suorimiseen | suorimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suorimisella | suorimisilla |
| ablatiivi | suorimiselta | suorimisilta |
| allatiivi | suorimiselle | suorimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suorimisena (suorimisna) |
suorimisina |
| translatiivi | suorimiseksi | suorimisiksi |
| abessiivi | suorimisetta | suorimisitta |
| instruktiivi | – | suorimisin |
| komitatiivi | – | suorimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suorimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suorimis- | |