Wikipedia
Katso artikkeli Suoritin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suoritin (33-C)

  1. (tietotekniikka) elektroniikan komponentti, joka toteuttaa tietokoneohjelman konekielisiä käskyjä; prosessori

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuo̯rit̪in/
  • tavutus: suo‧ri‧tin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoritin suorittimet
genetiivi suorittimen suorittimien
suoritinten
partitiivi suoritinta suorittimia
akkusatiivi suoritin;
suorittimen
suorittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi suorittimessa suorittimissa
elatiivi suorittimesta suorittimista
illatiivi suorittimeen suorittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suorittimella suorittimilla
ablatiivi suorittimelta suorittimilta
allatiivi suorittimelle suorittimille
muut sijamuodot
essiivi suorittimena
(suoritinna)
suorittimina
translatiivi suorittimeksi suorittimiksi
abessiivi suorittimetta suorittimitta
instruktiivi suorittimin
komitatiivi suorittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suorittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suoritin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

keskussuoritin, mikrosuoritin, moniydinsuoritin, kaksiydinsuoritin, neliydinsuoritin

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

suoritin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suorittaa