Wikipedia
Katso artikkeli Suoritin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

suoritin (33-C)

  1. (tietotekniikka) elektroniikan komponentti, joka toteuttaa tietokoneohjelman konekielisiä käskyjä; prosessori

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsuo̯rit̪in/
  • tavutus: suo‧ri‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoritin suorittimet
genetiivi suorittimen suorittimien
suoritinten
partitiivi suoritinta suorittimia
akkusatiivi suoritin;
suorittimen
suorittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi suorittimessa suorittimissa
elatiivi suorittimesta suorittimista
illatiivi suorittimeen suorittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suorittimella suorittimilla
ablatiivi suorittimelta suorittimilta
allatiivi suorittimelle suorittimille
muut sijamuodot
essiivi suorittimena
(suoritinna)
suorittimina
translatiivi suorittimeksi suorittimiksi
abessiivi suorittimetta suorittimitta
instruktiivi suorittimin
komitatiivi suorittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suorittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suoritin-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

keskussuoritin, mikrosuoritin, moniydinsuoritin, kaksiydinsuoritin, neliydinsuoritin

Aiheesta muualla

muokkaa

suoritin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suorittaa