suorittaja

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suorittaja (10)

  1. henkilö, jolla on tarve suorittaa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsuo̯rit̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: suo‧rit‧ta‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suorittaja suorittajat
genetiivi suorittajan suorittajien
(suorittajain)
partitiivi suorittajaa suorittajia
akkusatiivi suorittaja;
suorittajan
suorittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi suorittajassa suorittajissa
elatiivi suorittajasta suorittajista
illatiivi suorittajaan suorittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suorittajalla suorittajilla
ablatiivi suorittajalta suorittajilta
allatiivi suorittajalle suorittajille
muut sijamuodot
essiivi suorittajana suorittajina
translatiivi suorittajaksi suorittajiksi
abessiivi suorittajatta suorittajitta
instruktiivi suorittajin
komitatiivi suorittajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suorittaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa