suorittaja

Suomi

Substantiivi

suorittaja (10)

henkilö, jolla on tarve suorittaa

Ääntäminen

IPA: /ˈsuo̯rit̪ˌt̪ɑjɑ/
tavutus: suo‧rit‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suorittaja	suorittajat
genetiivi	suorittajan	suorittajien (suorittajain)
partitiivi	suorittajaa	suorittajia
akkusatiivi	suorittaja; suorittajan	suorittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	suorittajassa	suorittajissa
elatiivi	suorittajasta	suorittajista
illatiivi	suorittajaan	suorittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suorittajalla	suorittajilla
ablatiivi	suorittajalta	suorittajilta
allatiivi	suorittajalle	suorittajille
muut sijamuodot
essiivi	suorittajana	suorittajina
translatiivi	suorittajaksi	suorittajiksi
abessiivi	suorittajatta	suorittajitta
instruktiivi	–	suorittajin
komitatiivi	–	suorittajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suorittaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, jolla on tarve suorittaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

suorittaja Kielitoimiston sanakirjassa