Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suorittaja (10)

  1. henkilö, jolla on tarve suorittaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuo̯rit̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: suo‧rit‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suorittaja suorittajat
genetiivi suorittajan suorittajien
(suorittajain)
partitiivi suorittajaa suorittajia
akkusatiivi suorittaja;
suorittajan
suorittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi suorittajassa suorittajissa
elatiivi suorittajasta suorittajista
illatiivi suorittajaan suorittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suorittajalla suorittajilla
ablatiivi suorittajalta suorittajilta
allatiivi suorittajalle suorittajille
muut sijamuodot
essiivi suorittajana suorittajina
translatiivi suorittajaksi suorittajiksi
abessiivi suorittajatta suorittajitta
instruktiivi suorittajin
komitatiivi suorittajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suorittaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa