supisteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasupisteleminen (38)
- teonnimi verbistä supistella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | supisteleminen | supistelemiset |
genetiivi | supistelemisen | supistelemisten supistelemisien |
partitiivi | supistelemista | supistelemisia |
akkusatiivi | supisteleminen; supistelemisen |
supistelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | supistelemisessa | supistelemisissa |
elatiivi | supistelemisesta | supistelemisista |
illatiivi | supistelemiseen | supistelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | supistelemisella | supistelemisilla |
ablatiivi | supistelemiselta | supistelemisilta |
allatiivi | supistelemiselle | supistelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | supistelemisena (supistelemisna) |
supistelemisina |
translatiivi | supistelemiseksi | supistelemisiksi |
abessiivi | supistelemisetta | supistelemisitta |
instruktiivi | – | supistelemisin |
komitatiivi | – | supistelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | supistelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
supistelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi supistella + johdin -minen