suriseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuriseminen (38)
- teonnimi verbistä surista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suriseminen | surisemiset |
| genetiivi | surisemisen | surisemisten surisemisien |
| partitiivi | surisemista | surisemisia |
| akkusatiivi | suriseminen; surisemisen |
surisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | surisemisessa | surisemisissa |
| elatiivi | surisemisesta | surisemisista |
| illatiivi | surisemiseen | surisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | surisemisella | surisemisilla |
| ablatiivi | surisemiselta | surisemisilta |
| allatiivi | surisemiselle | surisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | surisemisena (surisemisna) |
surisemisina |
| translatiivi | surisemiseksi | surisemisiksi |
| abessiivi | surisemisetta | surisemisitta |
| instruktiivi | – | surisemisin |
| komitatiivi | – | surisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | surisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
surisemis- | |