surkeilu

Suomi

Substantiivi

surkeilu (2)

surkeileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈsurkei̯lu/
tavutus: sur‧kei‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	surkeilu	surkeilut
genetiivi	surkeilun	surkeilujen surkeiluiden surkeiluitten
partitiivi	surkeilua	surkeiluita surkeiluja
akkusatiivi	surkeilu; surkeilun	surkeilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	surkeilussa	surkeiluissa
elatiivi	surkeilusta	surkeiluista
illatiivi	surkeiluun	surkeiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	surkeilulla	surkeiluilla
ablatiivi	surkeilulta	surkeiluilta
allatiivi	surkeilulle	surkeiluille
muut sijamuodot
essiivi	surkeiluna	surkeiluina
translatiivi	surkeiluksi	surkeiluiksi
abessiivi	surkeilutta	surkeiluitta
instruktiivi	–	surkeiluin
komitatiivi	–	surkeiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	surkeilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. surkeileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

surkeilu Kielitoimiston sanakirjassa