Substantiivi

muokkaa

surkeus (40)[1]

  1. se, että on surkea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsurkeus/ tai /ˈsurkeu̯s/
  • tavutus: sur‧ke‧us / sur‧keus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi surkeus surkeudet
genetiivi surkeuden surkeuksien
partitiivi surkeutta surkeuksia
akkusatiivi surkeus;
surkeuden
surkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi surkeudessa surkeuksissa
elatiivi surkeudesta surkeuksista
illatiivi surkeuteen surkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi surkeudella surkeuksilla
ablatiivi surkeudelta surkeuksilta
allatiivi surkeudelle surkeuksille
muut sijamuodot
essiivi surkeutena surkeuksina
translatiivi surkeudeksi surkeuksiksi
abessiivi surkeudetta surkeuksitta
instruktiivi surkeuksin
komitatiivi surkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo surkeude-
vahva vartalo surkeute-
konsonantti-
vartalo
surkeut-

Etymologia

muokkaa

sanan surkea vartalosta surke- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • surkeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40