SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

surkeus (40)[1]

  1. se, että on surkea

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsurkeus/ tai /ˈsurkeu̯s/
  • tavutus: sur‧ke‧us / sur‧keus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi surkeus surkeudet
genetiivi surkeuden surkeuksien
partitiivi surkeutta surkeuksia
akkusatiivi surkeus;
surkeuden
surkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi surkeudessa surkeuksissa
elatiivi surkeudesta surkeuksista
illatiivi surkeuteen surkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi surkeudella surkeuksilla
ablatiivi surkeudelta surkeuksilta
allatiivi surkeudelle surkeuksille
muut sijamuodot
essiivi surkeutena surkeuksina
translatiivi surkeudeksi surkeuksiksi
abessiivi surkeudetta surkeuksitta
instruktiivi surkeuksin
komitatiivi surkeuksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan surkea vartalosta surke- ja suffiksista -us

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • surkeus Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40