surtava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
surtava
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä surra
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | surtava | surtavat |
| genetiivi | surtavan | surtavien (surtavain) |
| partitiivi | surtavaa | surtavia |
| akkusatiivi | surtava; surtavan |
surtavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | surtavassa | surtavissa |
| elatiivi | surtavasta | surtavista |
| illatiivi | surtavaan | surtaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | surtavalla | surtavilla |
| ablatiivi | surtavalta | surtavilta |
| allatiivi | surtavalle | surtaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | surtavana | surtavina |
| translatiivi | surtavaksi | surtaviksi |
| abessiivi | surtavatta | surtavitta |
| instruktiivi | – | surtavin |
| komitatiivi | – | surtavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |