sutiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasutiminen (38)
- teonnimi verbistä sutia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sutiminen | sutimiset |
| genetiivi | sutimisen | sutimisten sutimisien |
| partitiivi | sutimista | sutimisia |
| akkusatiivi | sutiminen; sutimisen |
sutimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sutimisessa | sutimisissa |
| elatiivi | sutimisesta | sutimisista |
| illatiivi | sutimiseen | sutimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sutimisella | sutimisilla |
| ablatiivi | sutimiselta | sutimisilta |
| allatiivi | sutimiselle | sutimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sutimisena (sutimisna) |
sutimisina |
| translatiivi | sutimiseksi | sutimisiksi |
| abessiivi | sutimisetta | sutimisitta |
| instruktiivi | – | sutimisin |
| komitatiivi | – | sutimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sutimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sutimis- | |