suufilaisuus
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaasuufilaisuus (40)
- islamilainen askeettinen ja mystillinen suuntaus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suufilaisuus | suufilaisuudet |
| genetiivi | suufilaisuuden | suufilaisuuksien |
| partitiivi | suufilaisuutta | suufilaisuuksia |
| akkusatiivi | suufilaisuus; suufilaisuuden |
suufilaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suufilaisuudessa | suufilaisuuksissa |
| elatiivi | suufilaisuudesta | suufilaisuuksista |
| illatiivi | suufilaisuuteen | suufilaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suufilaisuudella | suufilaisuuksilla |
| ablatiivi | suufilaisuudelta | suufilaisuuksilta |
| allatiivi | suufilaisuudelle | suufilaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suufilaisuutena | suufilaisuuksina |
| translatiivi | suufilaisuudeksi | suufilaisuuksiksi |
| abessiivi | suufilaisuudetta | suufilaisuuksitta |
| instruktiivi | – | suufilaisuuksin |
| komitatiivi | – | suufilaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | suufilaisuude- | |
| vahva vartalo | suufilaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
suufilaisuut- | |
Etymologia
muokkaavillavaatteisiin pukeutumisen mukaan ’villaa’ tarkoittavasta arabian kielen sanasta صُوف (ṣūf); arabian kielen صُوفِيٌّ (ṣūfiyy) 'villaan pukeutuva mies'[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- suufilaisuus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaikkonen, O.; Rytkönen, S. ja Sivonen, S. Afrikan historia. Gaudeamus. Helsinki 1989. ISBN 951-662-382-4: s. 52