suuttunut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaasuuttunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä suuttua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suuttunut | suuttuneet |
genetiivi | suuttuneen | suuttuneiden suuttuneitten |
partitiivi | suuttunutta | suuttuneita |
akkusatiivi | suuttunut; suuttuneen | suuttuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suuttuneessa | suuttuneissa |
elatiivi | suuttuneesta | suuttuneista |
illatiivi | suuttuneeseen | suuttuneisiin suuttuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suuttuneella | suuttuneilla |
ablatiivi | suuttuneelta | suuttuneilta |
allatiivi | suuttuneelle | suuttuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suuttuneena | suuttuneina |
translatiivi | suuttuneeksi | suuttuneiksi |
abessiivi | suuttuneetta | suuttuneitta |
instruktiivi | – | suuttunein |
komitatiivi | – | suuttuneine |