Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

svekomaani (5)

  1. ruotsinkiihkoinen, ruotsinmielinen
  2. (historia) fennomaaneille vastareaktiona 1800-luvun loppupuolella syntyneen liikkeen jäsen, joka uskoi ruotsinkielisten ylemmyyteen ja maan luonnolliseen johtajuuteen
    Tuskin kumminkaan svekomanit enää saavat riemuita siitä kultaisesta ajasta, jolloin kaikki valistus olisi, "maallikoilta" kielletty, sillä näillekin ovat jo silmät auenneet ja vieläkin suurenevat.[1]

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsʋekoˌmɑːni/
  • tavutus: sve‧ko‧maa‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi svekomaani svekomaanit
genetiivi svekomaanin svekomaanien
(svekomaanein)
partitiivi svekomaania svekomaaneja
akkusatiivi svekomaani;
svekomaanin
svekomaanit
sisäpaikallissijat
inessiivi svekomaanissa svekomaaneissa
elatiivi svekomaanista svekomaaneista
illatiivi svekomaaniin svekomaaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi svekomaanilla svekomaaneilla
ablatiivi svekomaanilta svekomaaneilta
allatiivi svekomaanille svekomaaneille
muut sijamuodot
essiivi svekomaanina svekomaaneina
translatiivi svekomaaniksi svekomaaneiksi
abessiivi svekomaanitta svekomaaneitta
instruktiivi svekomaanein
komitatiivi svekomaaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo svekomaani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

sveko- + -maani

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Uusi Suometar no 50, 29.04.1872: s. 4