syvänne
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ympäröivää maastoa matalampi kohta
- luonnollinen syvä kohta meressä tai vesistössä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsyʋænːeˣ/
- tavutus: sy‧vän‧ne
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syvänne | syvänteet |
genetiivi | syvänteen | syvänteiden syvänteitten |
partitiivi | syvännettä | syvänteitä |
akkusatiivi | syvänne; syvänteen |
syvänteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syvänteessä | syvänteissä |
elatiivi | syvänteestä | syvänteistä |
illatiivi | syvänteeseen | syvänteisiin syvänteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syvänteellä | syvänteillä |
ablatiivi | syvänteeltä | syvänteiltä |
allatiivi | syvänteelle | syvänteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syvänteenä | syvänteinä |
translatiivi | syvänteeksi | syvänteiksi |
abessiivi | syvänteettä | syvänteittä |
instruktiivi | – | syväntein |
komitatiivi | – | syvänteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | syväntee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
syvännet- |