syytteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasyytteleminen (38)
- teonnimi verbistä syytellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syytteleminen | syyttelemiset |
genetiivi | syyttelemisen | syyttelemisten syyttelemisien |
partitiivi | syyttelemistä | syyttelemisiä |
akkusatiivi | syytteleminen; syyttelemisen |
syyttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syyttelemisessä | syyttelemisissä |
elatiivi | syyttelemisestä | syyttelemisistä |
illatiivi | syyttelemiseen | syyttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syyttelemisellä | syyttelemisillä |
ablatiivi | syyttelemiseltä | syyttelemisiltä |
allatiivi | syyttelemiselle | syyttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syyttelemisenä (syyttelemisnä) |
syyttelemisinä |
translatiivi | syyttelemiseksi | syyttelemisiksi |
abessiivi | syyttelemisettä | syyttelemisittä |
instruktiivi | – | syyttelemisin |
komitatiivi | – | syyttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | syyttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
syyttelemis- |