täditteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatäditteleminen (38)
- teonnimi verbistä täditellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | täditteleminen | tädittelemiset |
| genetiivi | tädittelemisen | tädittelemisten tädittelemisien |
| partitiivi | tädittelemistä | tädittelemisiä |
| akkusatiivi | täditteleminen; tädittelemisen |
tädittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tädittelemisessä | tädittelemisissä |
| elatiivi | tädittelemisestä | tädittelemisistä |
| illatiivi | tädittelemiseen | tädittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tädittelemisellä | tädittelemisillä |
| ablatiivi | tädittelemiseltä | tädittelemisiltä |
| allatiivi | tädittelemiselle | tädittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tädittelemisenä (tädittelemisnä) |
tädittelemisinä |
| translatiivi | tädittelemiseksi | tädittelemisiksi |
| abessiivi | tädittelemisettä | tädittelemisittä |
| instruktiivi | – | tädittelemisin |
| komitatiivi | – | tädittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tädittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tädittelemis- | |