Substantiivi

muokkaa

tärähtely (2)

  1. tärähteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪æræhˌt̪ely/
  • tavutus: tä‧räh‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tärähtely tärähtelyt
genetiivi tärähtelyn tärähtelyjen
tärähtelyiden
tärähtelyitten
partitiivi tärähtelyä tärähtelyitä
tärähtelyjä
akkusatiivi tärähtely;
tärähtelyn
tärähtelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi tärähtelyssä tärähtelyissä
elatiivi tärähtelystä tärähtelyistä
illatiivi tärähtelyyn tärähtelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tärähtelyllä tärähtelyillä
ablatiivi tärähtelyltä tärähtelyiltä
allatiivi tärähtelylle tärähtelyille
muut sijamuodot
essiivi tärähtelynä tärähtelyinä
translatiivi tärähtelyksi tärähtelyiksi
abessiivi tärähtelyttä tärähtelyittä
instruktiivi tärähtelyin
komitatiivi tärähtelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tärähtely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa