tärkkäävä

Katso myös: tarkkaava

Suomi

Verbi

tärkkäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tärkätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tärkkäävä	tärkkäävät
genetiivi	tärkkäävän	tärkkäävien (tärkkääväin)
partitiivi	tärkkäävää	tärkkääviä
akkusatiivi	tärkkäävä; tärkkäävän	tärkkäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	tärkkäävässä	tärkkäävissä
elatiivi	tärkkäävästä	tärkkäävistä
illatiivi	tärkkäävään	tärkkääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tärkkäävällä	tärkkäävillä
ablatiivi	tärkkäävältä	tärkkääviltä
allatiivi	tärkkäävälle	tärkkääville
muut sijamuodot
essiivi	tärkkäävänä	tärkkäävinä
translatiivi	tärkkääväksi	tärkkääviksi
abessiivi	tärkkäävättä	tärkkäävittä
instruktiivi	–	tärkkäävin
komitatiivi	–	tärkkäävine