tarkkaava

Katso myös: tärkkäävä

Suomi

Verbi

tarkkaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tarkata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tarkkaava	tarkkaavat
genetiivi	tarkkaavan	tarkkaavien (tarkkaavain)
partitiivi	tarkkaavaa	tarkkaavia
akkusatiivi	tarkkaava; tarkkaavan	tarkkaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tarkkaavassa	tarkkaavissa
elatiivi	tarkkaavasta	tarkkaavista
illatiivi	tarkkaavaan	tarkkaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tarkkaavalla	tarkkaavilla
ablatiivi	tarkkaavalta	tarkkaavilta
allatiivi	tarkkaavalle	tarkkaaville
muut sijamuodot
essiivi	tarkkaavana	tarkkaavina
translatiivi	tarkkaavaksi	tarkkaaviksi
abessiivi	tarkkaavatta	tarkkaavitta
instruktiivi	–	tarkkaavin
komitatiivi	–	tarkkaavine

Aiheesta muualla

• tarkkaava Kielitoimiston sanakirjassa